Takaisin etusivulle

Nahkakantinen Edith Södergranin kootut 
runot Kirjavilla on kirjansitomo, yhden naisen yritys ja työtila, jossa sidon kirjat alusta loppuun käsityönä. Sidottavat kirjat ovat pääasiassa ainutkertaisia teoksia, joissa kirjan ulkoasu - paperien ja päällysmateriaalin värit, muodot ja tuntu - ja kirjan sisältö kertovat samaa tarinaa. Kirjan voi päällystää esimerkiksi kankaalla tai paperilla. Koska ajattelen kirjan kutsuvan ja puhuttelevan lukijaa jo tunnullaan, päällystän kirjoja mielelläni itse huovuttamallani huovalla. Taidan olla pehmeyteen taipuvainen… Toisaalta kirjansitojan perinteisesti hienoimmissa sidoksissa käyttämän materiaalin, nahan, ja huovan yhdessä luoma tuntu ja tunnelma on hieno. Siinä on arvokkuutta, joka perustuu sekä perinteen kunnioittamiseen että uskallukseen olla itsensä näköinen.

Kirjavillassa kirjat kertovat tarinoita. Haluaisitko, että sitoisin tarinasi kirjaksi? Haluaisitko tulla itse sitomaan sen? Lue lisää täältä!

Sidoin ensimmäiset kirjani osana käsityön taiteen opintojani. Niinpä kirjansidonta on yhä minulle taidelaji ja luovuuden ja itsen ilmaisemisen muoto sen lisäksi, että se on vanha, perinteitä kunnioittava ja oman käsityön arvonsa tunteva ammatti.

"Kirjavilla - kaikkien aikojen sitomo" viittaa eri aikakerrosten kohtaamiseen, joka tapahtuu jokaista uniikkia kirjaa sidottaessa: ammatin perinteet ja historiallisuus kohtaavat sitojan intensiivisen läsnäolon työskentelyn hetkessä. Hetkessä on läsnä myös sitojan elämäkerrallinen aika. Ennen kirjansitojaksi ryhtymistäni tutkin työkseni kertomuksia, elämän ja identiteetin kerrontaa. Minua kiinnostivat kysymykset kertomuksen monimuotoisuudesta, kertomisen dialogisuudesta ja siitä, miten henkilökohtaisessa kertomuksessa ainukertainen elämäkerrallinen aika kerrotaan osaksi jaettua aikaa, osaksi historiaa. Kertomukselle on olemassa monta määritelmää, niistä Kirjavillaa kantaa Mark Freemanin muotoilema ajatus:

Kertomukset ovat kielen muodostelmia ja sellaisina äärettömän vaihtelevia sen suhteen, missä määrin ne ovat uskollisia ennalta määrätyille rakenne- ja muotovaatimuksille. Kertomukset pyrkivät tekemään ymmärrettäväksi ajan (tai sen, mitä yksinkertaisuuden vuoksi voimme kutsua ajaksi) kulussa ilmenevää kokemusta ja olemaan tuolle kokemukselle sopivia. (Freeman, Mark: Experience, Narrative, and the Relationship Between Them. Narrative Inquiry 1998:8;455-465.)

Freeman puhuu tässä kielen muodostelmista, mutta kertomus voi olla muutakin kuin kieltä: kuvia, mielikuvia, musiikkia, liikettä, tanssia, toimintaa - ja käsityötä. Kirjavillassa kertomuksella tarkoitetaan kaikkia keinoja, joilla ihminen voi käsitellä omaa ajallisuuttaan, toisin sanoen luoda yhteyksiä oman menneisyytensä, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa välille, palata muistoihin ja muovata niitä, tarkastella toiveitaan ja unelmiaan, tunnustella omaa ikääntymistään.

Kielellisenä muodostelmana kertomus voi olla alusta loppuun etenevä juonikulku, mutta se voi olla muutakin, hetkistä ja eletyn elämän monisärmäisyydestä koottu. Kertomus kertoo myös siitä ajasta, jossa kertoja elää, ja se kertoo niistä ihmisistä, joiden kanssa hän elää ja joille hän kertoo tarinaansa. Venäläistä filosofia ja kielitieteilijää Mihail Bahtinia mukaillen meidän kaikki sanamme ovat toisten suista lähtöisin. Me saamme toisilta ikään kuin lahjaksi sanat, ajatukset, miksei menetelmät ja materiaalitkin, ja käytämme niitä oman tarinamme luomiseen. Koska jokaisen ihmisen perimä ja elämän kulku ovat ainutkertaiset, on niiden yhdessä luoma persoona kertomuksineen myös ainutlaatuinen. Silti voimme ymmärtää toisiamme juuri siksi, että rakennumme yhteisistä aineksista.

Minuus on kerronnallisuuden näkökulmasta ajallinen prosessi, jota ohjaavat (pakottamatta) sekä biologiset että elämäkerralliset tapahtumat. Ihmislapsi kasvaa kieleen ja kulttuuriin paljolti kertomusten avulla. Opimme varhain, miten kertomalla voi liittää tapahtumia yhteen, palata muistoihin, jakaa ja saada ymmärrystä, muuttaa kokemansa merkitystä. Kertomalla omaa tarinaansa ihminen kertoo samalla itseään, uudistuu ja muuttuu. Ehkä käsin ja käsityön menetelmin hitaasti ja tunnustellen kerrottu kertomus menee sanojakin suoremmin solujemme muistiin, vanuttaa vanhaa, muovaa uutta kokemuspohjaa.

Toivon, että Kirjavillasta muodostuu paikka, jonne aikakin tulee hengähtämään. Tästä klikkaamalla voit lukea lisää käsityöstä ja kirjansidonnasta kertomisena. Tästä puolestaan pääset alasivulle, jossa kerrotaan lisää taideterapiasta, käsityöstä ja kertomisesta.

Sivun ylälaitaan